Kulotus

Kulotus on tulen tarkoituksellista hyödyntämistä luonnonhoidossa, maataloudessa ja metsänhoidossa.

Metsänhoidollisessa kulotuksessa hakkuualueen hakkuutähteet, jätepuusto ja osa maanpinnan humuskerrosta poltetaan metsän luontaista uudistamista varten. Metsän ennallistamisessa poltetaan myös alueen elävä puusto. Kaskeamisessa metsä poltetaan maanviljelyä varten.

Entisten luontaisesti uudistuneiden kaskimaiden havaittiin kasvavan erittäin hyvälaatuista metsää, jonka seurauksena kulotusta alettiin suosia metsän uudistamisessa.

Kulotuksen varsinaisena esitaistelijana toimi 1910- ja 1920-luvuilla Tuomarniemen metsäkoulun johtaja Arvid Borg.

Kulotusta harjoitettiin 1940-60 luvuilla laajamittaisesti Pohjois-Suomen metsissä, jossa poltettiin vuosittain 10 000 - 15 000 hehtaaria hakkuualueita. Myös Pohjois-Ruotsissa on harjoitettu metsän kulottamista.^[1]

Sanaa kulo on käytetty aikaisemmin yleisesti tarkoitettaessa metsäpaloa.

1. ↑ ”Kulottaminen”, Otavan Iso tietosanakirja 4, s. palsta 1572. Helsinki: Otava, 1962.